Kurkistus. Olen touhottanut maalata kaikkea mahdollista purnukasta ruokapöytään valkoiseksi. Näppärää parvekkeella, voi jättää hommat kesken milloin vain ja samalla napata aurinkoa. Kodilta alkaa tuntua, pikkuhiljaa.

Tamperetta olen mennyt ristiinrastiin mutta Kaleva on minulle tuntematon, tutuksi! Ostin tänään käytetyn fillarin, mintunvihreä montana, kolme vaihdetta. Aijai sillä pääsee nopiaa, 10 minuutissa töihin tukka hulmuten ja kello kilisee jokaisessa kolahduksessa. Nyt sitten suunnitteluun pyöräretkiä!

Harmittelin tänään kuinka työntäyteinen mun kesä on, mut mania tartteen, joten vähäinenkin vapaa-aika nauttien! Viikonloppuna tulee koiruus hoitoon ja ensiviikolla hurruutellaan kohti Joensuuta, ilosaari mm ja ehkä Helsinkikin, avajaiset.

Asiasta kukkaruukkuun, olenko liian sosiaalinen, ehkäpä, mutta tuntuu hupsulta ettei samassa rapussa asustavat ihmiset moikkaa reippahasti. Yritin tänäänkin yhdelle miehelle sanoa hei ja päivittelin kuinka täynnä meidän pyörätelineet on ja se katsoo minua kun olisi nähnyt aaveen.

Muutin.

Huomenna lähdetään hurruuttelemaan kohti juhannushäitä, toimin valokuvaajana ja jännittää. En ole vielä valkannut

mekkoa taikka pakannut. Kiirettä pukkaa, mutta lupaan reissun jälkeen päivitellä enemmän, taskussa paljon kuvia ja

jaloissa uudet tossut.

Muutama viikko töitä takana, tuntuu vaikealta totuttautua taas vuorotyöhön. Hassua myös, että kevään odotin lomalle pääsyä ja nyt jo kaipaan kouluun, arkea. Olen haaveillut kovasti Helsinkiin muutosta, etenkin nyt kun moni hyvä ystävä muuttaa sinne. Välillä kaipaan myös omaa asuntoa, yksin asumisessa ja kommuunissa molemmissa hyvät ja huonot puolensa. Heinäkuussa menen varmaan hetkeksi asumaan ystävän asuntoon joka on tyhjillään, hakemaan hieman omaa rauhaa ja toivonmukaan saisin tehtyä portfolion loppuun ym. kouluhommat. EDIT. Jään huomenna tänne yksin muutamaksi päiväksi kun molemmat kämppikseni on reissussa ja musta tuntuu jo nyt kurjalta hups!

Menneet päivät on ollu hyviä, olen viettänyt paljon aikaa siskon kanssa ja syönyt ihan mahottoman määrän herkkuja hups. Käytiin myös Obin kanssa rullailemassa, nukuttu päikkäreitä ja katsottu komisaario Lewista. Oli myös ihana nähdä pitkästä aikaa Ninniä ja Jenniä, vaihtaa kuulumisia.

Kevään ja viimeisten viikkojen aikana on monta tuttua nukkunut pois. Muistuttaa että itsellä asiat on oikeasti hyvin, murheeni on loppujen lopuksi pieniä. Mutta mietin vain, että onko keväässä jotain kirottua? Monella ystävällä asiat on vinossa, moni on eronnut, moni nukkunut pois. Vasta nyt alkaa tulla vastaan hyviä päiviä, iloisia uutisia jne.