keskiviikko 4. joulukuuta 2013


Kuten olette huomanneet, blogin ylläpitäminen on jäänyt kokonaan. Elämä keinuttaa. Kolmas kouluvuosi 
ei anna sen enempää lepoa kuin aiemmatkaan, opintojen lisäksi jatkoin työsopparia Marimekolle. 
Onneksi  välillä on ollut mahdollisuus irtautua arjesta ja mennä esimerkiksi Pyynikin näkötornille 
söpöilemään ja nappaamaan munkki suuhun.

Blogi saa toistaiseksi olla sivummassa, lähden reilun kuukauden päästä Britteihin opiskelemaan graafista suunnittelua. Ehkäpä siellä jatkan tätä, ehkä en. Ajattelin kuitenkin linkittää instgrammini!

maanantai 2. syyskuuta 2013


Vihdoin kotona, kuten kuvasta näkyy niin arki on jo alkanut. Tulin toissapäivänä ja nyt olen muutaman päivän kerinnyt viettää vapaapäivää ennen koulun jatkumista. Tänään oli myös jännitystä ilmassa, ajoin autoa ensimmäistä kertaa Tampereella, ei kolareita ja päästiin Veeran kanssa perillekin! "Pysytääs ny varuulta tän ambulanssin vierellä jos jotain sattuukin ni noi jelppaa" hhah. Päivän viiletin kuvan hameessa, sain tän äidiltä, kun se siivosi vanhoja vaatekätköjään. Tämmöistä mä kesän salaa haaveilin, mutten löytänyt mieluista. Onneksi lämmintä on luvattu vielä muutamaksi päiväksi niin voin leikkiä hienohelmaa ihan rauhassa.

Peppu on pop, menin eilen ostamaan uusia pöksyjä ku entiset tuntuu ratkeevan. Sen sijaan et nappaisin uudet housut ni ostin uudet juoksuhousut, josko sitä alkais lenkkeilemään?

tiistai 20. elokuuta 2013

MORNING


Kevät sekä kesä Marimekolla on ohi, ensin harjoittelu ja sitten duunit. Hauskaa, antoisaa, haasteita, ihanat työkaverit, näin kuvailisin! Tässä muutama lempparini syksyn mallistosta.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

YKSIKAKSINELJÄ


Kävin juuri heittää kasan vaatteita kirpparille, peukut pystyyn että jään plussan puolella! Samalla reissulla alkoi taas olkapäät vihloa niin että itku meinas tulla silmään, tulehdus ei tahdo häipyä. Salikortti voimassa viimestä viikkoa, taitaa mennä läskeilyn puolelle tämä homma, toisaalta hyvä et soppari päättyy kun enskuussa häippäsen muualle päin Suomea duuniin.

tiistai 23. heinäkuuta 2013


Sunnuntai, maanantai, yleensä näiden päivien fiilikset on vähemmän onnistuneet. Nyt kävi toisin, tänäänkään mun hymy ei hyytynyt, päinvastoin tuli naurettua töissäkin mahat kippurassa. Ihania päiviä, sateesta viis! Myllättiin liikettä oikein urakalla ja syksyn mallisto asettuu kuin nappi paikoilleen. 

Musta tuntuu, että onnistuneen viikon resepti on onnistunut maanantai. 

maanantai 27. toukokuuta 2013

Aikaisemmin oli tullut kommentti, jossa pyydettiin, että kertoisin jotain itsestäni. 
Siskoni oli huomannut tämän ja kirjoittanut minusta aivan ihanan tekstin.

HOW I MET MY SISTER

Toisen ihmisen vierellä voi elää aika pitkään tuntematta toista kunnolla. 
Tämä on kuvaus siitä kuinka minä huomasin sisareni.

Ensiksi haluan kiinnittää huomionne siihen, että sisareni on ihminen, joka pystyy valaisemaan senkin päivän joka on harmaiden pilvien ja loisteputkivalojen varjossa. En ole koskaan tavannut toista samanlaista ihmisenalkua, joka pystyisi samaan. Toivon kuitenkin, että jokaisella meillä olisi sellainen pikkusisko kuin minulla - valoisa, naurattava ja empaattinen.

Olen monesti sanonut, että minä sain aivot ja sisareni sai sydämen. Nyt olen alkanut epäillä, kenties ne aivot taisi mennä sydämen kaveriksi sisareni luokse... Pikkusiskoni ei ole kirjoittanut kymmentä ällää ylioppilaskirjoituksissa ja välillä hermostun hänen kielioppivirheisiinsä facebookin chatissa, mutta se älykkyys joka hänessä on, loistaa kuin majakka synkässä myrsky-yössä, se on sielun sivistystä - ymmärrystä tästä meitä ympäröivästä maailmasta. Ja erityisesti meitä ympäröivistä ihmisistä.

Työskentely luovalla allalla on luonut välillemme keskusteluyhteyden, syventänyt sisarellista suhdetta. Sisareni löysi äänensä, tapansa ilmaista asioita, luoda jotain uutta ja ihmeellistä - samalla hän nousi tasolle, jossa voimme keskustella työstämme yhdenvertaisina. Vaikka emme teekään samaa työtä, sisareni on muotoilija, taiteilija - minä kangistun kaavoihin. Sisareni mielipiteet ja näkemys ovat antaneet omaan työhöni erittäin paljon. Hän lähestyy kärsivällisesti jokaista työtäni harkiten seka täynnä arvokkaita huomioita. Sisareni on se peili, jota vasten voi heijastaa omaa työskentelyäni pelkäämättä täystyrmäystä.

Niin paljon kuin haluisinkin kertoa siitä, kuinka taitava sisareni on, haluan kuitenkin teidän ymmärtävän, ettei meidän suhteemme ole vain kahden luovan ihmisen vuoropuhelua (vaikka parhaimmillaan se on myös sitä). Tapa jolla tutustuin sisareeni oli kenties jokapäiväinen, yhtäkkiä sitä huomaa perässä hiihdelleen kirineen ohi! Niin kuin kesähelteet kuivattavat hetkessä sateen kastelemat vaatteet, minä huomasin vierellä kasvaneen nuoren naisen, jolla oli ihailtava arvomaailma sekä omalaatuinen tapa tarkastella asioita sekä kyky ilmaista itseään.

Sisareni on oppikirjamainen osoitus siitä, kuinka vaikeuksien kautta voittoon kasvanut ihminen on enemmän kuin osiensa summa. Hänessä on vahvuutta ja ymmärrystä, jota hän ei itse huomaa. Ja mikä sisarussuhteessa on parasta: minä saan kuuluuttaa kaikille kuinka erinomainen tapaus hän onkaan!

Oletko koskaan tavannut ihmistä, joka ymmärtää yhdestä sanasta kaiken sen tunteen spektrin jonka kätket? Oletko koskaan tavannut ihmistä, joka tarttuu sinua luontevasti käsivarresta kun kaipaat hieman tukea? Oletko koskaan tavannut ihmistä, joka hyväksyy sinut sellaisena kuin olet? Minä olen. Ja se ihminen on ollut oma siskoni. Ja tähän ihmiseen saan tutustua aina uudelleen, mikä tekee asiasta entistäkin paremman.

Kiitokset siis pikkusisko, siitä että olet siinä ja tässä, yhdessä!

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

AAMUPALAKSI DOKUMENTTI



      Työstä täytyy voida nauttia ja kokea, että siitä saa jotain, koska se vie niin hiton paljon. /   
      Suosittelen kurkkaamaan tämän dokkarin.

maanantai 15. huhtikuuta 2013

MAANANTAI, UUDEN ALKU

Näin mä aina sunnuntai-iltaisin ajattelen syödessäni suklaata taikka mennessäni ajoissa nukkumaan. Aamulla juostessani tukkaputkella bussista bussiin, unohtaen aamupalan, astuessa viimeisenä kokoustilaan mietin, että perskule mikään ei ole muuttunut! Näistä kömmähdyksistä huolimatta päivässä oli sitä jotain, ns. uuden alku -fiilistä! Näin liikkeessä pyörähtävän vanhan opettajani aiemmasta koulusta, aiemmasta kotikaupungistani ja tajusin kuinka pitkälle olen niistä ajoista menny, miten siistejä juttuja mä nykyisin teen ja se kaikkein parhain, miten ihaniin ihmisiin olen saanut tutustua. 

Arki koettelee. Pyörittelin juuri kalenteria kädessäni, tällä viikolla olen ma-pe harjoittelussa ja pe-su töissä, toivon että karjalaisella sisulla tämänkin viikon taas jaksaa painatella! 

Ps. meiti kirjoitti kuvien sijaan, jotain uutta hhe !

perjantai 5. huhtikuuta 2013


Käytiin tsekkailemassa näyttely, jossa oli myös kuva minusta. Hymyilytti ja nauratti, mutta mielestäni kuvaan oli saatu se fiilis jota haettiinkin. Siispä kiitokset Tommille hienosta kuvasta ja mainiosta kuvauspäivästä. Meiti on edelleen otettu et pyysit mut mukaan tähä! (Jep ujopieru ei tänne kuvaa laita)